Sallikaa lasten tulla minun tyköni

Olen hyvin huolissani. Varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa on jo useiden vuosien ajan yhä enemmän koitettu häivyttää pois meidän kristillistä kulttuuriperintöä ja arvomaailmaa. Tuntuu jotenkin uskomattomalta miten Jumalaa työnnetään yhä enemmän pois lasten ja nuorten ulottuvilta.

Suomen perustuslaki laadittiin aikoinaan Raamatusta nousevien kristillisten arvojen, kymmenen käskyn pohjalle. Sota-aikoina presidentti Risto Ryti kehotti ihmisiä polvistumaan ja rukoilemaan Jumalaa avuksi. Ja Hän auttoi. Millaisissa oloissa eläisimmekään ilman Jumalan antamaa ihmeellistä suojaa silloin, kun rakas isänmaamme oli vaarassa? Vastauksen tuohon voi jokainen itse kuvitella. Eikö tällaista Jumalaa tulisi ennemmin tuoda esille enemmän kuin häivyttää jonnekin taka-alalle ja unohtaa?

Uskon, että meihin on sisäänrakennettu kaipuu Jumalan puoleen. Tyhjiötä yritetään täyttää vaikka millä, mutta se aukko on ja pysyy niin kauan kunnes pyydämme Jeesusta elämämme herraksi. Ja se on helppo uskoa, koska en tiedä yhtään uskovaa, joka olisi sanonut tai kokenut toisin. Itseni mukaan lukien.

Niin, lapset haluavat kuulla Jeesuksesta. Työssäni olen nähnyt kuinka esim. uskonnon tunnilla tai jossakin hartaudessa Jeesuksesta kerrottaessa lapset ovat olleet ihan hiljaa ja todella keskittyneitä ja näyttää kuin he suorastaan janoaisivat tietää enemmän ja enemmän Jeesuksesta ja Raamatun kertomuksista. Kristinuskon sanoma tuo turvaa lapsille. Heidän on hyvä tietää kenen puoleen voi aina kääntyä.

Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: “Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.” Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä. (Mark. 10:14-16)

Sallitaan lasten tulla Jeesuksen tykö.

Lotta Pylkkänen